”Äiti mistä tähän autoon saa pitkät valot päälle?” ”Mikä ihmeen esityslista, eihän täällä mitään esityksiä tarvitse pitää?!” ”Okei, pöytäkirjasta olen kuullut ennenkin, se on se mihin merkataan kentällä tehdyt pisteet.” ”Mihin mä olen joutunut?”
Vuosi 2008, Pihla 18 v., Liikunnan ja Urheilun Nuorisokomitean ensimmäinen kokoontuminen ja pää täynnä kysymyksiä. Onneksi ajatukset selkenivät kuitenkin hyvin nopeasti ja nyt, melkein neljä vuotta myöhemmin, koen olevani hyvin perillä niin liikunnan ja urheilun maailmasta kuin kokouskäytännöistäkin. LUNKissa on ollut helppo oppia niin muilta jäseniltä kuin taustajärjestöjen edustajilta. Iso kiitos siitä!
Mutta mitä on jäänyt LUNKista päällimmäisenä mieleen? Reissut Turkkiin ja Ranskaan olivat hienoja kokemuksia, eikä Your Movea ja siihen liittyviä kokemuksiakaan voi sivuuttaa. Matkan varrelta ehdottomasti mieleenpainuvin kokemus on tietysti The Giant Leapin esittämä onnittelulaulu nuorten kevätpäivillä Solvallassa. Suurin asia LUNKin kokouksissa etenkin viimeisen kahden vuoden aikana olikin Suurtapahtuma, mutta myös kampanjan muut vaiheet. Olimme mukana alusta alkaen, ja matkan varrella mukaan tuli uusia ihmisiä, lajeja ja ideoita. Lopputulos oli valtava nuorten näköinen tapahtuma, ja voin olla erittäin ylpeä sanoessani olleeni mukana sen suunnittelussa.
LUNK on siis ollut paljon muutakin kuin kokouksia ja sähköposteja, ja niinhän nuorten toiminnan kuuluu ollakin. Mukana on ollut helppoa ja hauskaa olla kahden kauden ajan, johtuen vaihtelevista tapahtumista ja suureksi osaksi komitean loistavista jäsenistä. Kokouksissa on käsitelty paljon asioita mutta myös naurettu ja pidetty hauskaa. Yhteiset retket esimerkiksi Hiihtomuseoon samoin kuin enemmän tai vähemmän leikkimieliset kaupunkisodat ja jalkapalloilut hioivat meistä yhtenäisen porukan, jossa oli helppoa tuoda omia mielipiteitään esille.
Mitä tästä kaikesta jäi käteen? Pino esityslistoja ja pöytäkirjoja, käyntikortteja, Facebook-kavereita ja valtava kasa tietoa. Tärkeää sinänsä, mutta mukaan tarttui myös muistoja, vitsejä, leikkejä, naurua ja mikä tärkeintä, ystäviä. Saatuani mahdollisuuden tuoda ääntäni kuuluviin nuorten asioiden puolesta neljän vuoden ajan uskon kasvavani aikuiseksi, joka ymmärtää nuorten osallisuuden tärkeyden ja löytää keinoja kuulla heitä. Kiitos tästä mahdollisuudesta kaikille, jotka ovat neljän vuoden aikana kuunnelleet ja antaneet mahdollisuuksia tulla kuulluksi.
Auton valonappulat ovat löytyneet, esityslistat ja pöytäkirjat ovat saaneet merkityksensä, ja tiedän, että neljä vuotta sitten jouduin täysin oikeaan paikkaan. Nyt kohti uusia haasteita!
Teksti: Pihla Nikkarinen
0 kommenttia:
Lähetä kommentti