Yhä useammin kuulen tilanteesta, jossa lupaavan nuoren urheilijan uraa ei osata edesauttaa oikealla tavalla. On tehty paljon pelinavauksia kokonaisvaltaisesta valmentamisesta, luotu erittäin hyödyllinen Kasva urheilijaksi-sivusto ja kouluttautumaan rohkaistaan ellei jopa pakoteta. Jokainen lajiliitto tekee varmasti voitavansa tuodakseen jäsenjärjestöilleen kattavan koulutuspaketin ja luodakseen mahdollisimman monta tapaa suorittaa niitä. Kuitenkin kurssien osallistujalistat huutavat usein tyhjyyttään. Onko meillä varaa jatkaa 'oma tapa, paras tapa'-ajattelua vai voisimmeko yhdistää ensin lajin sisällä osaamisemme, jonka jälkeen lajien välinen yhteistyö kuulostaisi luonnolliselta jatkumolta?
Tällä hetkellä tilanne on etenkin useassa yksilölajissa kimurantti. Yksilövalmentajalla voi olla mittaamattomat määrät lajitietoa, muttei tarpeeksi osaamista esimerkiksi kuormituksesta tai ravinnosta. Myös vuorokausirytmin opettaminen kuuluu nykyään opettajien ja valmentajien vaatimuksiin. Useassa yksilölajissa on varmasti huomattu joukkuelajien viime aikainen menestys. Jääkiekossa, jalkapallossa ja esimerkiksi lentopallossa on jo usean vuoden ajan tehty paljon oikeita asioita ja kanavoitu energiaa oikeaan suuntaan. Yhä ammattimaisempi ote valmentamiseen ja aktiivinen valmennusverkoston tukeminen ovat ainakin muutamia yksittäisiä syitä menestyksen takana.
Seurat pelkäävät usein palkata päätoimista seuratyöntekijää ja etenkin valmentajaa. Nykyisin seurat voivat kuitenkin hakea tukea useista lähteistä ja aivan viime vuosilta on olemassa monia onnistuneita esimerkkejä 'riskinotosta'. Mitä aikaisemmin lapsi tai nuori saa ammattimaista valmennusta, sitä paremmat tulokset luonnollisesti ovat. Tässä vaiheessa varmaan usea kauhistelee 'ammattimainen'-sanan käyttöä. Se, että valmentaja on monipuolisesti kouluttautunut sekä mahdollisesti päätoiminen ei tarkoita välttämättä harrastuksen muuttumista kilpailuorientoituneeksi tai pakkopullaksi. Taitava valmentaja osaa hauskuuden varjolla kehittää tekniikkaa ja fysiikkaa sekä ottaa huomioon ulkopuoliset seikat. Muistan joskus kuulleeni sanottavan, että: Silloin kun luulet tietäväsi kaiken, et tiedä vielä mitään. Näitä sanoja voisi valmentajat joskus varmasti miettiä.
Teksti: Miikka Neuvonen
0 kommenttia:
Lähetä kommentti