Nuorten liikkumattomuutta perustellaan tietokoneiden käytön ja television katselemisen lisääntyneisyydellä, laiskuudella ja pullamössö – nuorisolla. Todellisuudessa liikkumattomuuden syyt ovat peräisin paljon syvemmältä.
Aikoinaan oma mielenkiinto jalkapalloa kohtaan löytyi lähiperheen aktiivisuudesta. Molemmat isoisäni olivat vuosikymmeniä toimineet seuratoimijoina paikallisissa seuroissa, isäni toimi jalkapallovalmentajana ja jääkiekkotuomarina – kävin myös itse niitä innokkaasti seuraamassa. Äitini yritti saada minua balettiin, tanssiin ja luisteluun, mutta mikään niistä ei miellyttänyt. Olin jo kauan salaa kadehtinut isoisääni, isääni ja veljeäni heidän upeista Järvenpään Palloseuran verryttelyasuista. Se, jos mikä innosti perheen tytärtäkin vetämään nappulakengät jalkaan ja liittymään jalkapalloperheeseen. Sillä tiellä ollaan edelleen neljäntoista vuoden jälkeen, nykyään valmentajan roolissa.
Suurin vastuu nuoren liikkumattomuudelle lienee ympäristötekijöillä. Kaiken ydin on se, mihin nuori kasvatetaan: Onko aina saatu kyyti kouluun, harjoituksiin ja kavereille? Onko tietokone omassa huoneessa ja sen ääressä voi istua ilman valvontaa tuntikausia yömyöhään asti? Maistuuko koulussa kouluruoka vai lähikioskin hampurilainen? Seisotaanko harjoituksissa enemmän jonoissa kuin juostaan pallon perässä? Ovatko lähipaikan liikuntamahdollisuudet suljettuna arki-iltaisin ja viikonloppuisin?
Satuin eksymään Internetissä sivustolle, jossa keskusteltiin lapsuuden asuinpaikastani. Kovasti kehuttiin lapsiystävällistä ympäristöä ja kyyditkin kouluun hoituvat kimppakyydeillä. Siis hetkinen – kyydeillä? Matkaa koululle on noin kaksi kilometriä. Ollessani ala-asteella kuljimme pääsääntöisesti matkan kävellen tai pyörällä. Välillä pienen ekaluokkalaisen mukana olivat luistimet ja sukset koulutavaroiden lisäksi, välillä matka kotiin kesti parikin tuntia, kun jäätiin tekemään läksyjä tienvarteen, syömään eväitä tai leikkimään näkymättömien mielikuvitusystävien kanssa. Nykypäivänäkin matka taittuu mieluummin pyörällä kuin bussilla.
Näiden asioiden parissa Nuoren Suomen ja Demoksen ideamyllyssä työskenneltiin ja faktat kolahtivat kuin pallot naamaan. On turha syyttää nuoria siitä, mihin he eivät itse välttämättä voi vaikuttaa. Jos olosuhteet eivät mahdollista liikkumiselle, ei sitä myöskään tapahdu. Voisiko nuorille kuitenkin antaa mahdollisuuden vaikuttaa näihin asioihin?
Osana Your Move – kampanjaa on kouluissa järjestettävät liikuntatapahtumat, joissa apuna hääräilee Nuoren Suomen kouluttama Moveri. Moveri on itsekin liikunnallisen ja urheilullisen taustan omaava nuori aikuinen, jonka tehtävä on tukea ja kannustaa nuoria itse järjestämään liikunnallisia tapahtumia. Tapahtuma voi olla liikuntapäivä, välituntiviikko tai mitä vaan siltä väliltä. Pääasia on, että nuoret pääsevät itse vaikuttamaan ja suunnittelemaan, mitä koulussa tehdään. Itse työskentelen kampanjan Moveri -toiminnan parissa ja voin kertoa, että opettajilta on tullut pelkästään positiivista palautetta: vanhat ja ehkä liiankin perinteeksi muodostuneet liikuntamuodot ovat saaneet kylmää kyytiä raikkaiden tuulahdusten tieltä. Monissa kouluissa ideat ovat liitetty osaksi koulujen liikuntapäiviä. Välintunneillekin on saatu liikettä ja tekemistä.
Vastuu nuorten liikkumisesta on meillä kaikilla, niin vanhemmilla kuin päättäjilläkin. Kuunnellaan nuoria, mitä heillä on sanottavana. He kuitenkin parhaiten tietävät, mistä heidän ikäisensä tykkää ja innokkuutta nuorisosta löytyy.
Tämän blogin otsikko on tukioppilasryhmän ideoima nimi Hyvinkään Puolimatkan koulun välintuntiviikolle, joka järjestettiin viime marraskuussa. Viikko kantoi nimeä ”PPPP – Puolimatkan Peput Pois Penkeistä”. Ei hullumpaa, eihän?
Daniye
0 kommenttia:
Lähetä kommentti