sunnuntai, 20. helmikuuta 2011

Pelikenttänä seuran hallinto – löytyykö nuoria reservistä?


Hyvät tyypit eivät riitä, ammattilaisten maailmassa taidot ja kokemus ratkaisevat. Valmentajat valitsevat joukkueeseen tarvitsemansa pelaajat. Joka vuosi myös muutama lupaava juniori pääsee pelikentälle, josko heistä tulisi tulevaisuuden tähtiä. Seurojen puheenjohtajat toivovat hallitukseen ammattilaisia: juristia, webmasteria, veroasiantuntijaa, markkinoinnin ammattilaista, psykologia, kirjanpitäjää. Onko hallituksen pelikenttä avoinna myös nuorille?

Urheilussa on sanomattakin selvää, että nuoria on otettava mukaan, jotta taataan joukkueen sekä seuran menestys myös tulevaisuudessa. Viimeistään nyt on seurojen aika herätä samaan asiaan myös hallinnossaan. Ketkä pyörittävät teidän seuraanne tulevaisuudessa? 

Ammattimaistunut seuratoiminta kaipaa osaavia henkilöitä. Kuinka kustannustehokasta olisikaan, jos seurahallinto olisi täynnä eri alojen ammattilaisia, joilla olisi halua kehittää seuratoimintaa ilman kokouspalkkioita tai tuntiveloituksia. Onko seuratoiminnassa siis sijaa nuorille, jotka opettelevat vasta kokouskäytäntöjä ja jotka eivät osaa lukea tilinpäätöstä? Mistä löytää nuoria, jotka ovat kiinnostuneita budjeteista ja vuosikertomuksista?

Yksinkertaisia vastauksia edellä esitettyihin kysymyksiin ei ole. Nuorten kohdalla ilmenee sama aikaresurssien puute, kuin aikuisissakin. Aktiiviset nuoret ovat usein monessa mukana ja selvää on, että aika ei riitä kaikkeen mitä haluaisi tehdä. On siis huomioitava, että seuran hallinnon mielekkyys kilpailee nuorten elämässä monen muun asian kanssa. Usein ajatellaan, että nuorille on ominaista jatkaa oman urheilu-uransa jälkeen valmentajana, mutta näitä nuoria kannattaa myös houkutella mukaan hallitukseen. Useilla seuroilla voi olla haasteena löytää lisää harrastajia, varsinkin nuoria. Nuorten näkemykset siitä, miten seura voisi löytää uusia jäseniä, ovat arvokkaita. Yksikin nuori hallituksessa voi tuoda kymmenen nuoren mielipiteen julki.

Seuraihmiset ovat oma lukunsa, joita muiden on välillä vaikea ymmärtää. Miksi käyttää vapaaehtoistyöhön kymmeniä tunteja kuukaudessa, kun sen ajan voisi käyttää myös muuhun? Koko ikäni jollakin tapaa urheiluseuratoiminnassa mukana olleena on vaikea kuvitella elämää ilman seuroja ja niiden kattojärjestöjä. Suurin motivaatio itselleni seuran hallinnossa on vaikuttaminen. Olen pyrkinyt määrätietoisesti vaikuttamaan ensin seuratasolla, sitten lajiliittotasolla, maakunnallisella tasolla ja valtakunnallisella tasolla. Seuratoimintakokemuksista on ollut hyötyä työelämässä ja opiskelu ja työ ovat antaneet paljon seuratoimintaan. Seuroissa saatuja kokemuksia ei mitata rahassa.

Olen käynyt hallituksen pelikentän eri rooleja läpi ja päätynyt puheenjohtajaksi. Seuraavien tähtien metsästys on käynnissä…

Heidi Tamminen

0 kommenttia:

Lähetä kommentti